Satu I, 1895
A II 968:4
Ateneum
Satu I
1890-luvun alkuvuodet olivat taiteessa muutoksen aikaa. Näkyvää todellisuutta kuvaavan taiteen rinnalle nousi uusi ilmaisutapa, symbolismi. Symbolistien mukaan jokapäiväisen arkikokemuksen alla on kätkettynä tärkeämpi, sisäinen todellisuus, jonka symboli – vaikkapa kuva tai runo – voi elävöittää ja loihtia kirkkaana esiin.
Hugo Simbergin opiskelupaikkaan Ateneumiin nämä taiteen uudet tuulet eivät kantautuneet, vaan opetus oli perinteisen akateemista. Kipsijäljennösten piirtäminen vei ajasta suurimman osan. Simbergin mielessä alkoi kypsyä ajatus toisenlaisesta opiskelusta. Hän rohkaisi mielensä ja kirjoitti kirjeen Axel Gallénille (Vuodesta 1907 Akseli Gallen-Kallela), joka rakensi erämaa-ateljeetaan Ruovedelle, ja pyysi päästä tämän yksityisoppilaaksi. Mestarin vastattua myöntävästi Simbergin taiteilijantiellä alkoi uusi, merkittävä vaihe.
Ruoveden aika merkitsi Simbergille oman luovuuden löytämistä. Kaupungin hälinän ja velvoitteiden jäädessä taakse oli äkkiä vastassa suomalainen korpiluonto ja tummeneva syksy. Nyt oli mahdollisuus rauhoittua – ja maalata juuri niin kuin halusi. Jo ensimmäisenä syksynä syntyivät eräät Hugo Simbergin merkittävimmistä teoksista: Halla ja Satu I. Niissä voimakkaat luontokokemukset, Simbergin oma fantasiamaailma ja taiteelliset pyrkimykset tiivistyivät ensimmäisen kerran täysin omaperäiseen muotoon.
Halla, 1895
A II 968:3
Ateneum
”Minusta taideteos on teos, joka puhuu minulle toisesta maailmasta ja saattaa minut siihen tunnelmaan, jonka taiteilija haluaa välittää. Sen pitää johtaa ajatukseni johonkin, jota ei ajatella joka päivä, ja minun pitää nähdä kuva mielessäni ja ajatella sitä vielä kauan, kauan jälkeenpäin. On aivan luonnollista, että hyvä naturalismi pystyy siihen, mutta vielä luonnollisempaa minusta on, että siihen voidaan helpommin päästä tyylittelyn kautta.”
– Hugo Simbergin kirje kaksoisveljelleen Paul Simbergille 2.2.1896. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.
Gallen-Kallela hiihtää, 1897
C IV 1553
Ateneum
Gallen-Kallela ja Simberg tulivat hyvin toimeen. Mestari perehdytti oppilaansa uusiin taiteen tekemisen menetelmiin, joita ei maassamme vielä tunnettu. Tärkeimmiksi Simbergille osoittautuivat grafiikan tekniikat, joihin opettaja hänet tutustutti. Hugo Simbergistä tuli Akseli Gallen-Kallelan ohella yksi suomalaisen taidegrafiikan uranuurtajista.
”Minulla on täällä oppilas, Simberg, joka on aivan harvinaisen lahjakas. Hänen taiteensa tulee merkitsemään paljon jos hän kulkee eteenpäin tietä jolla nyt on. Ihmeellinen lahjakkuus, aivan 1300-1400-lukujen vanhojen mestarien tyyliin […] Hänen teoksensa vaikuttavat kuin saarnat, joita kaikkien täytyy kuunnella ja jotka porautuvat mieleen. Tämä siksi, että ne on tehty niin totuudellisesti ja tunteen hehkulla.”
– Akseli Gallen-Kallelan kirje Louis Sparrelle 10.12.1895. Taiteilijakirjekokoelma, Kansallisgalleria.
Lue lisää
Satu I Kokoelmat-verkkopalvelussa
Gallen-Kallelan opissa Ruovedellä
Hugo Simbergin Syksy-teema
Simbergin taidegrafiikasta