Fantasia

”[–] arvatkaahan, minne Gallén ehdottaa että matkustaisin. — Niin, Lontooseen! [–] Jo koko englantilaisen yhteiskunnan moraalisuus tekee hänen mielestään Lontoosta Pariisia paremman. Hän sanoo, että kun hän erinäisiä vuosia sitten oli Pariisissa, säädyttömyys oli siellä suorastaan pöyristyttävää, eikä se ole vuosien mittaan yhtään vähentynyt, päinvastoin.”

– Kirje äidille, Ebba Maria Simbergille ja kotiväelle 7.9.1895. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.

Nuoren taiteilijan kehityksen kulmakiviä 1800-luvun lopussa olivat opiskelu ja vapaamuotoinen oleskelu ulkomailla. Simberg matkusti Lontooseen maaliskuussa 1896. Hän kävi museoissa ja gallerioissa, kuuli kaksi oopperaa ja vieraili kuuluisassa Kristallipalatsissa. Erityisesti Simberg piti englantilaisesta taideteollisuudesta. Myös British Museum oli hänestä ’suurenmoinen’ – etenkin Dürerin ja Holbeinin teokset sekä japanilaiset puupiirrokset.

Simbergin sydämen vei kuitenkin Pariisi. Tulla sumuisesta, savuisesta ja pölyisestä Lontoosta tyylikkääseen Pariisiin oli yhtä ihanaa kuin päästä flunssasta, joka vaivasi Lontoossa, hän kirjoitti päiväkirjaansa. Kaikki pariisilaiset olivat Simbergistä taiteellisia. Heillä oli olemuksessaan jotakin, joka kiinnitti huomion yksilöön ja teki hänet kiinnostavaksi. Simberg ei kuitenkaan taiteilijatovereiden tapaan maalannut kankaalle suurkaupungin kiehtovia vaikutelmia. Hän ilmaisi ja kuvitti sisäisiä tuntojaan. Kuoleman puutarha syntyi Pariisissa. Fantasiassa puolestaan alaston nuorukainen katselee tummalle, tuuliselle ulapalle kultainen sauva kädessään. Vieressä makaa kuolleena vuorenkorkuinen, keltainen lohikäärme.

Elsa-sisarelle lähetetty Vesuviuksen tulivuorta kuvaava postikortti. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.

Italiassa Simberg ihaili varhaisrenessanssin mestarien taidetta. Hän kävi myös Napolissa ja Sorrenton niemimaalla ja kiipesi Vesuviuksen tulivuorelle taiteilijaystäviensä kanssa. Erityisen hauskaa oli, että retkellä oli mukana taiteilija Ellen Thesleffin sisar Thyra, joka oli Hugon suuri ihastus.

Toisella Italian-matkallaan Simberg koki yllätyksen. Hän sai sattumalta tapaamaltaan kirjailija Juhani Aholta kuulla voittaneensa valtionpalkinnon maalauksestaan Haavoittunut enkeli.

”Kuljeskelin ympäriinsä täällä Firenzen muistorikkailla kaduilla [–] ja päädyin lopulta erääseen kahvilaan. En ollut istunut siellä kauaakaan, kun huomasin, että eräs herrasmies naapuripöydässä tuijotti minua terävästi. Havaitsin tuota pikaa, että kyseessä oli Juhani Aho. [–] Hän näytti minulle lehteä, jota oli lukemassa ja kertoi merkillisen asian tapahtuneen; juuri kun hän oli lukemassa uutista lehdessä, että valtion palkinto oli osunut minulle (lehti jota hän luki oli Hufvudstadsbladet), hän oli katsahtanut ylös ja tunnistanut minut naapuripöydästä.”

– Hugo Simbergin kirje isälleen Niclas Simbergille, Firenze 16.5.1904. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.

HS Hugos resor Kaukasien 20

Radanrakentajia Kaukasuksella 1899.

HS Ask 10.5

Skotlantilainen höyryveturi Tampereen ratapihalla 1906.

Vuonna 1899 Simberg matkusti Venäjälle tapaamaan velipuoltaan Carl Simbergiä, joka oli noussut rautatieinsinöörinä huomattavaan asemaan ja vastasi Kaukasuksen rautatie- ja tieverkon luomisesta. Hugo Simbergiäkin rautatiet ja veturit ilmeisesti kiinnostivat – hän kuvasi niitä myös Tampereella vuonna 1906.

Seuraavana vuonna oli vuorossa laivamatka ja kohteena New York.

HS Hugos resor Amerika 13

Hugo Simbergin kuvaamia matkustajia Lusitania-laivan kannella matkalla New Yorkiin 1907.

Niagaralta Blenda-sisarelle lähetetty kortti on päivätty jouluaattona 1907. Hugo Simbergin arkisto, Kansallisgalleria.

Lue lisää

Fantasia Kokoelmat-verkkopalvelussa

Simbergin matka Kaukasiaan

Valokuvia valtamerilaivalta

Simberg Amerikan itärannikolla