
Emäntä ja piruparka kaksosineen, 1899
A II 968:34
Ateneum
Emäntä ja piruparka kaksosineen
Hugo Simbergin piruparan elämä on kommelluksia täynnä. Sillä on flunssa, hammasta särkee, ruoka on loppu tai se palaa pohjaan. Onneksi apua voi saada puolin ja toisin. Ihmisten ja piruparan elämä ja arki ovat likellä toisiaan ja kohtaavat tuon tuosta. Emäntä antaa väsyneelle äidille kaksosten tarvitsemaa maitoa – Simberghän oli itsekin kaksonen. Piru osallistuu myös keittiöhommiin. Sen käsissä pysyy kuumakin pata näppejä polttamatta. Piru voi olla myös aika hurja ja aiheuttaa hankaluuksia. Pahantahtoinen Simbergin piru ei yleensä ole.

Piru padan ääressä, 1897
A II 968:27
Ateneum

Piru kiikussa, 1907
C III B I 249:6
Ateneum
Simbergin ensimmäiset piruhahmot muistuttivat piirteiltään taiteilijaa itseään. Myöhemmin yhdennäköisyys hälveni, ja piru sai tunnusmerkeikseen hännän ja sarvet.
Simbergin piruparka kuvaa ja edustaa elämän sattumanvaraisuutta; pikku kiusoja ja harmeja, tasapainoilua arjen haastavissa tilanteissa – meille jokaiselle tuttua elämän oikullisuutta. Useimmat taidearvostelijat eivät tätä tragikoomista hahmoa ymmärtäneet.
”Kun herra Simberg on nyt näyttänyt, että hänellä on todellisia edellytyksiä kehittyä taiteilijaksi, olisi hänelle itselleen sopivinta jättää pois näyttelyistä sellainen roska kuin ’Piru soittaa’ ja ’Piruparka kaksosineen’.
– Jac. Ahrenberg, Hufvudstadsbladet 27.10.1898.
”Ahkerimmin kesänsä käyttäneisiin kuuluu nähtävästi Hugo Simberg. — Taiteilija tuntuu nyt lopullisesti jättäneen sikseen ’pienet pirut’ ja muut mielikuvituksen houruluomat ja vakavasti antautuneen tosielämän ja luonnon tutkimiseen.”
– Nimimerkki T.H. Päivälehdessä 29.11.1901.
Toisaalta, kun Simberg siirtyi myöhäistuotannossaan miltei kokonaan realistiseen esitystapaan, hänen pikkupirujaan myös kaivattiin.
”[Toivon] ettei hän vielä olisi kasvanut ulos mielikuvitusrikkaasta huumoristaan”.
– Helsingforsposten 27.10.1904.

Piru on kuollut, 1907
C IV 806
Ateneum
Lue lisää
Emäntä ja piruparka kaksosineen Kokoelmat-verkkopalvelussa
Simbergin näyttelyihin osallistumiseen liittyviä kirjeitä